Viimeisiä viedään....

...eli viimeisten syksyisten pihahommien tekoa kuului tähän lokakuiseen lauantaipäivään.

 

Pihan sisäänajotien reunassa on kaksi suurta pihlajaa, joista ymmärrettävästi tulee aika paljon lehtiroskaa näin syksyllä.  Tämä onkin oikeastaan ainoa paikka, josta meillä haravoidaan lehdet pois.  Ensinnäkin kastuessaan ja jäätyessään ne on ihan älyttömän liukkaita ja toisekseen jäätyessään tuohon ajotielle voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että on hieman tuskaista yrittää kolata ensimmäisiä lumia tuosta, kun kola tökkää jokaiseen lehtimöykkyyn.... 

Nyt olin ihan viime hetkillä tekemässä tätä hommaa, sillä osa lehdistä oli jo autonrenkaiden alla jäätynyt ja ne piti sitten pukkia petkeleellä irti.  Niin en tiedä sanooko tuota rautaa muut petkeleeksi?  Se on ainakin meidän perheessä ollut aina petkele - pappakin puhutteli sitä tuolla nimellä :D :D

Haravoinnin jälkeen vielä reipas harjaus ja toivottavasti viimeiset koivunsiemenet pois asfaltilta.  Tänä kesänä on ollut kyllä ennätysmäärä koivunsiemeniä.  Meillä on piha siivottu ainakin kahteen kertaan painepesurilla ja muutamaan otteeseen harjaamalla ja aina niitä vain on ja on.  Ja kun omistaa kaksi koiraa niin voin sanoa, että niitä on muutama kappale myös sisällä.  Onko muualla ollut yhtä satoisa koivunsiemenkesä?  Siivouksen lopputulos tässä.  Kaksi säkillistä lehtiä ja siemeniä.

 

Samalla, kun minä puuhastelin haravoinnin kimpussa, mies puhdisti roskat meidän ja naapurin sadevesikouruista.  Tämä homma on tehtävä joka syksy, ettei käy niin, että kouruissa kasvaa keväällä minikoivuja ja ihmetellään miksi sulamisvedet on pitkin seiniä.

 

Tälläkin kertaa kourut olivat ihan reunoihin asti täynnä tavaraa - pakastettua sellaista :D  Eli helppo homma - sen kun nosteli kourusta jääkalikoita pois.  Jännä juttu muuten, että tämä kourujen puhdistus on miehen mielestä aina niin kivaa hommaa...  Ettei vaan johtuisi siitä, että pääsee leikkimään tuollaisella "hiioppi" vehkeellä ? :D :D

Tyhjensin haravoinnin päätteeksi myös rännien alla olevat loiskekupit.

 

Niin ja tuli todettua, että kauneus on katoavaista... eli tässä kuvaparissa säleikkövilliviini pari-kolme viikkoa sitten ja nyt.

Pihan istutusalueiden lehdet saivat jäädä sijoilleen ja ne haravoidaan sitten keväällä jos on tarvetta.

 

 

Ja vaikka pienesti korkeanpaikan kammoinen olenkin niin pitihän minunkin päästä turistina tuonne häkkiin keinumaan.  Tässä näkymää naapurin pihalta meille - siellä puutarhakoira tarkkana pihalla :D 

 

Ja tässä näkymiä asuinalueemme yleisilmeestä.  Harmi, kun oli niin harmaa ilma....

 

Niin ja vielä lopuksi kuva siitä kesällä asennetusta liuskekiveyksestä.  Ihan kivasti se on asettunut tuohon paikalleen ja pikkuhiljaa sain tuon istutusalueenkin tehtyä.  Jäi siihen toki vielä ensikesäksikin hommaa :)  Hieman outoa tuossa kuvassa on se, että naapurin puolelta kaadettiin pari viikkoa sitten iso koivu.  On ollut kyllä opettelussa tuo muuttunut näkymä pihan perälle.  Ja ensi kesänä meillä on ihan eri valoisa piha!